Vauvakuume
Viime kerralla lupasin jatkaa vauvajutuilla. Nimittäin myös siitä ollaan juteltu kaveriporukalla, ja myöskin sen tuntemattoman hepun kanssa kaupassa joskus ennen muinoin. Olen ymmärtänyt, että yleisesti ottaen ensisynnyttäjien keski-ikä on korkea ja että Suomessa tehdään liian vähän lapsia. Ja kukapa ei olisi joskus kuullut lausahdusta ”ensin opiskelu ja työpaikka, sitten lapset”. Ja kyllä minäkin voisin ensin haluta kivan talon ja kiiltävän auton- ja vähän säästöjä, jotta pystyn lapsiani kasvattamaan.
Kommentteja (4)
Tapasin töissä ollessani, siis tavaroita kaupantiskillä heilutellessani, gradua valmistelevan nuorukaisen. Kiva tyyppi.
Oletko koskaan suunnitellut ryhtyväsi työntekoon opiskelujesi ohessa, tai ehkäpä teet niin parhaillaan? Tai ehkä olet yksi niistä, jotka saivat omina opiskelija-aikoinaan nostaa halpaa opintolainaa ja elää hieman nykypäivän opiskelijaa leveämmin tai ainakin huolettomammin.
Opetusministeriö julkaisi keväällä, erikoista huumorintajua osoittaen, keskustelumuistion nimikkeellä, mielipiteen yliopistojen rakenteellisesta kehittämisestä. Rakenteellinen kehittäminen on Opetusministeriön tulosohjauskielessä eufemismi korkeakoulutuksen supistamiselle ja keskittämiselle. Ei liene epäilystäkään, etteikö “keskustelumuistio”, yhdessä tuottavuusohjelmaksi otsikoidun valtion henkilöstön vähentämissuunnitelman kanssa, päätyisi kappaleeksi seuraavaa hallitusohjelmaa ja konkreettisemmiksi toimenpiteiksi seuraavaa korkeakoulutuksen kehittämissuunnitelmaa. Totta epäilemättä onkin, että korkeakouluja on kansakunnan kokoon nähden turhan paljon, mutta Opetusministeriön keinot “ohjata” yliopistot mieleisiinsä ratkaisuihin ovat kyseenalaisia.
Se alkaa omituisesta, huterasta olosta. Seuraava oire on ajatusten tahmeus ja yleinen apatia. Ja sitten se iskee: kipeä kurkku, vuotavat silmät ja tukkoinen olo. Flunssaa siis, sitkeää ja kaikenkattavaa, kuin syksy sateineen ja yhä aiemmin hämärtyvine iltoineen. Flunssassa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että voi suosiolla jättäytyä sohvan nurkkaan kuuma rommitoti kädessään. Siis jos sellaiseen sohvalla makoiluun sattuu olemaan aikaa. Viime viikolla sitä aikaa ei ollut, eikä ollut muuten rommitotiakaan – oli vain pinkka nenäliinoja, kasa kurkkutabletteja ja Itä-Suomen Lääketiedetapahtuma.