Siideristä
Aloitetaanpa tällä kertaa määrittelemällä täsmälleen mistä puhutaan: Siideri on omena- tai päärynätuoremehusta (ja nimenomaan tuoremehusta, ei konsentraatista) käytetty juoma, johon ei saa lisätä keinotekoisia väri- tai makuaineita. Siideriä ei saa myöskään keinotekoisesti hiilihapottaa tai makeuttaa. Siideriin voidaan lisätä vain vettä alkoholipitoisuuden säätämiseksi tai sokeria milloin omenoissa tai päärynöissä ei omasta takaa ole riittävästi sokeria käymisprosessiin. Siideriä ei tulisi pastöroida tai suodattaa.
Aito siideri ei tarvitse ylenmääräistä jäähdyttämistä, eikä varsinkaan jäitä. Eräs ystäväni on ruvennut ikäväksi typeriä baarimikkoja kohtaan; jos hänen siideriinsä on heilautettu jäitä, hän tiedustelee hurmaavimmalla sävyllään, mahtaako poika pistää jäitä myös asiakkaiden oluisiin ja palauttaa juoman tiskin yli. Minä en ole vielä aivan näin ilkeä, mutta ne keskimääräistä typerämmät baarimikot, jotka tarjoavat minulle ns. light-siideriä kuivana saavat paitsi pitää juomansa, kuulevat kyllä myös asiasta.
Suomalaisten käsitys siideristä on pilattu keinotekoisesti makeutetuilla tai sokerilla pilalle jälkimakeutetuilla siideriin perustuvilla juomasekoituksilla, joita ei pitäisi saada laillisesti myydä siiderinä. Kammottavat aspartaamilla makeutetut, swengiä tihkuvat persikka ja vaniljasotkut vievät kauppojen hyllyillä 90% tilasta ja kylmäkaapista ei muuta löydykään. Vaihtoehtona ovat superkuivat siiderit, joissa on vähemmän makua kuin uusissa kivennäisvesissä. Suomessa myytävä siideri on persoonatonta ja steriiliä - aitoa omenasta peräisin olevaa makua niissä ei maista. Ei ihme että se menee teineihin kuin häkä. Oikeaan siideriin ei pissis koske pitkällä tikullakaan.
Jos Suomessa haluaa nauttia oikein hyvää siideriä, on parasta turvautua tuontitavaraan tai pienpanimoiden loistaviin tuotteisiin. Pienpanimot tuottavat valopilkkuja Suomen siiderimarkkinoille: viime vuonna ARS-näyttelyn oheistuotteeksi valmistettu kotimainen, shampanjakäymisellä valmistettu omenasiideri oli todella poikkeuksellisen hyvää. Tokihan suuret perinteisen siiderimaidenkin panimot osaavat pilata hyvän tuotteen; muutamat yleisimmin ruokakaupoista löytyvät ulkomaiset siiderit eivät ole sellaisia sokeripommeja kuin kotimaiset, mutta ei niistä makuakaan löydy minkään vertaa. Vasta viime vuosina ulkomaiset laatusiiderit ovat löytäneet tiensä parempien pubien ja baarien hanoihin ja kylmäkaappeihin. Muutamissa ravintoloissa saa jopa vuosikerta- ja suodattamattomia scrumpy-siidereitä.
Siinä missä perinteiset olutmaat ovat pitäneet puolensa EU:n direktiivien määrittelyssä, oikean siiderin tuottajat ovat jääneet massapanimoiden jalkoihin. Siiderinä saa myydä ihan mitä tahansa sotkua, mutta jos vastaavan tuotteen toisi markkinoille oluena, se ei pitkään kauppojen hyllyjä koristaisi. Suomalaisten siiderimarkkinoiden perverssiyden kruunu ovat ehdottomasti erään panimon 100% luonnollisina markkinoimat siiderit, joiden maussa tai valmistuksessa ei ole mitään luonnollista. Maistakaapa joskus oikeaa siideriä!
Olen vannoutunut OMENA siiderin ystävä ja samaa mieltä kanssasi. Vaikeus piileekin siinä millaista siideriä ravintoloissa on tarjolla. Usein vaihtoehdot ovat todella hääppöiset ja vain kerran olen saanut ranskantuonti siideriä ravintolassa. Pullo oli iso ja siiderin maku “shampanjaa”. Voitko suositella, joitain hyviä laatuja?
Ecusson Grand Cidre, Brut Cuvee Speciale - a vot. On vielä ihmeellisen halpaakin, alle 4e 75cl Alkossa (tosin voi myös löytyäkin useimmiten vain sieltä).
Tässä muutamia omia suosikkejani laveasti, jottei kukaan pääse suosimisesta moittimaan:
(La) Cidraie on ranskalainen, jo varsin yleisesti marketeista ja ravintoloista löytyvä siideri. Ranskalaiseen tapaan vahvan tumman omenainen maku pudokkaista.
Stowford Press (erityisesti medium dry) on aito brittisiideri, myös varsin omenainen.
Kummisedässä sai taannoin jotain belgialaista siideriä koboltin sinisessä pullossa (oliskohan ollut Full moon?), joka oli varsin kelvollista.
Old Rosies Scrumpy on ihan mahtava suodattamaton siideri englannista.
Maljassa oli taannoin saatavana espanjalaista siideriä, muistaakseni Es nimeltään, varsin hyvää.
Ecussoneja saa Alkosta varsin yleisesti ja ne ovat kevyimpiä maistamiani ranskalaisia, mutta ihan kelvollisia.
Alkon valikoimissa oleva kelttisiiderinä markkinoitu Dagan on järeimmästä päästä minun makuuni ja Alkon taannoin valikoimassa hetken aikaa pitämä tammitynnyreissä kypsytetty Westonsin siideri oli sitten jo paitsi aidon vahvaa (7-9%) myös niin järeän makuista että se minun suussani maistui päänsäryltä.
Laitilan Oivat ovat ehdottomasti parasta mitä Suomi on siiderimarkkinoille tuottanut, myös päärynä on erinomaista.
K Velj’mies on pitänyt Apple Misteriä ja Black Ratiä valikoimissaan, ne ovat hiukan kevyitä brittisiidereitä.
Myös sellaisia siidereitä kuin Scrumpy Jack ja Westonsin vuosikertasiideri (itse sain sitä Helsingissä Luonnontieteellisen museon takana sijaitsevassa mukavassa pubissa jonka nimen olen unohtanut, hyvä siiderivalikoima muutenkin) kannattaa maistaa.
Irkkusiideri Magnersia on saanut myös Kuopiossa, mutta itse maistoin sitä ensimmäisen kerran Helsingin rautatieaseman Pullman pubissa, jossa oli varsin kelvollinen siiderivalikoima.
Tässä muutamia vinkkejä.
Tutusmisen arvoinen tuttavuus on myös Blackthorn. Saapi Maljasta hanatavarana (muuten kuopiosta kys. tavaraa on melkein mahdotonta löytää) ja poikkeuksellisesti tohon siideriin ei kannata ottaa jäitä. Lisäksi nostan aika korkeelle Upsiderin Natural Applen varsinkin suoraan tölkistä juotuna (omakohtainen havainto on että varsinkin siiderit maistuu erilaiselle riippuen mistä niitä juo).
Melkein sanoisin että suomessa ei valmisteta kunnon siideriä missään - kunnon hapanta ja kuivaa. Suomalaiset tavarat on kaikki makeutettuja ja vesistettyjä ruottalaiseen malliin.
Hui kamala! Nuo “Natural”-siiderit on juuri tuon blogin viimeisen maininnan tuotteita! No makuasioille ei voi mitään…
Hyviä uutisia: Alko näyttää ottanee ensimmäisessä kommentissa mainitsemani Magnersin valikoimiinsa!
Joo, Vuoden verran on Magners ollut valikoimissa.
Britti-Bulmersia saa sitten pullosta Vanhassa Tuomarissa (6e).
Magnershan on irkuissa nimeltään Bulmers. Koska brittifirma ja irkkufirma ovat eronneet aiemmasta yhteistyöstä, ei tämä irkku saa enää myydä omaansa ulkomailla Bulmersina.
Natural -suomisiideri on hirveätä huijausta. Katsopas sitä tuoteselostetta. Ei juuri luonnolliselta vaikuta - lisätty mm. elintarvikeväriä yms.
Vähän niin kuin tumma Nikolai-olut… elintarvikevärillä värjätty. Huijausta kaikki tyynni.
Tuossa Magnersissa on viehättävä tai ainakin kiehtova väri. Se ei ole oikeastaan oranssia, eikä vaaleanpunaista, mutta molempia väristä kyllä löytyy…
Ei tarvitse mennä Kuopiossa merta edemmäs kalaan hyvän siiderin vuoksi. Paikallinen Alahovin Viinitila valmistaa perinteisellä menetelmällä aitoa omenasiideriä ja maku on aivan omaa luokkaansa. Maisuu ihan oikealta omenalta kaupan litkuihin verrattuna.