Oletko sinä naamiosankari?
Onko sinulla tapana jättää puhelin auki pöydälle kun kyllästyt keskusteluun tai peräti lyödä luuri korvaan keskustelukumppanillesi? Sovitko tapaamisia ilman mitään tarkoitusta koskaan mennä paikalle? Huuteletko julkisilla paikoilla vieraille ja loukkaavia kommentteja heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan? Onko sinulla tapana valehdella ikäsi treffikumppanille?
Vaikka vastaisit kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin suoralta kädeltä ei, mietipä hetki miten käyttäydyt verkossa? Internet ei ole enää ihan tuore keksintö ja sen laajamittaiseen käyttöön tulemisestakin alkaa olla vuosikymmen. Emme ole kuitenkaan vielä päässeet sinuiksi sen kanssa, emmekä osaa toimia verkossa yhtä luontevasti kuin vaikkapa puhelimessa. Varsinkin yhdistyessään nuoruuteen ja kokemattomuuteen ”netin” anonyymius saa aikaan taantuman käytöstavoissa ja etiikassa.
Internetissä on helppo toimia näennäisen anonyymisti. Monet keskustelufoorumit ja varsinkin chatit tarjoavat mahdollisuutta osallistua keskusteluun täysin tunnistamattomana. Anonyymius on toisinaan tarpeellistakin, kun on tarve antaa palautetta valta-asetelman yli tai keskustella vaikeista asioista herkässä tilanteessa. Usein se on kuitenkin väärinkäytetty ja tarpeetonkin piirre järjestelmissä.
Mitä vanhempaa tekniikka on, sitä siivommin ihmiset osaavat käyttäytyä. Sähköposti, uutisryhmät (news) ja irc ovat vanhimpia verkon tekniikoista; WWW ja erityisesti sen päälle rakentuvat chat, foorumi- ja mediapalvelut ovat paljon uudempia. IRC-kanavilla ja uutisryhmissä ryhmäkuri ja keskinäinen, vapaaehtoinen ”sensuuri” pitävät huolen, että ylilyöntejä tapahtuu mahdollisimman vähän. Chateissä, keskustelufoorumeissa ja mediapalveluissa niitä sen sijaan näkee vielä viikoittain. Youtuben kautta levitetään yksityisyyttä loukkaavia videoita ja oikeudessa puidaan keskusteluryhmiin lähetettyjä herjausviestejä. Chattejä ja deittipalveluita käytetään enemmän kuin lehtien senssi-ilmoituksia koskaan, mutta anonyymius saa suuren osan käyttäjistä villiintymään tunnistamattomuuden tuottamasta vapauden tunteesta.
Ei ole ollenkaan harvinaista, että keskusteluryhmän tulisessa väittelyssä politiikasta, uskonnosta tai seksistä ylitetään hyvänmaun rajat ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Deittipalvelussa voi olla vuosia nuorempi ja omata sen täydellisen mallin vartalon, jota peiliin katsoessaan kaipaa. Chatissä voi heittää epämieluisaksi paljastuvalle lähestyjälle haistatuksen, jota ei koskaan päin naamaa sanoisi.
Anonyymius on kuitenkin suurelta osin harhaa. Toimistasi verkossa jää aina koko liuta jälkiä. Internetiä ei rakennettu anonyymiksi, vaan kaikesta mitä teet jää jälki useisiin erilaisiin käyttöpäiväkirjoihin (lokeihin). Ongelmallista on kuitenkin se, että Suomen lain mukaan näitä tietoja voidaan yhdistellä poliisin toimesta vasta kun on syytä epäillä, että on tapahtunut rikos, josta seuraa vähintään vuosi linnaa. Käytännössä tämä merkitsee, että esimerkiksi yksityiselämään liittyvän tiedon levittämisestä tai kunnianloukkauksesta verkossa ei koskaan voi saada tuomiota jollei itse paljasta itseään.
Keinot anonyymiuden humalluttamien palauttamiseen maanpinnalle ovat yksinkertaisia, eivätkä lopulta vaadi minkäänlaisia muutoksia normitasolla. Internetin perinteiseen itse- ja vertaiskuriin ja -sensuuriin perustuvat tavat toimittaa (moderoida) ja säädellä palveluiden käyttöä ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi ja tehokkaiksi ongelmien ratkaisemisessa. Avainkysymys on palvelun tarjoajan halu tehdä asialle jotain.
On lopulta suunnaton sääli, että emme osaa säilyttää itsekuriamme ja etiikkaamme anonyymissä tilassa. Heittäytyminen tunnistamattomana seikkailuun verkossa on hurmaavaa ja humalluttavaa – jopa terapeuttistakin – mutta se ei voi tapahtua muiden kustannuksella. Jos kyvyttömyytemme pitää yllä eettistä ja kohteliasta toimintatapaa vie meiltä mahdollisuuden kokea tuo vapaus emme ole koskaan olleet sen vapauden arvoisia.
Tero Kankaanperä
http://www.terokankaanperä.fi
Saas nähdä miten tässä keskustelupalstojen valvontakysymyksessä käy. Miten vastuut jakautuvat esimerkiksi solvaustapauksessa (solvaaja vs sivuston ylläpito), ja millaista moderointia tullaan vaatimaan, jotta ylläpito vapautuu mahdollisista juridisista seurauksista.
Ja että tullaanko jatkossa kohtelemaan samalla tavoin sekä mediataloja että yksityisiä keskusteluareenoita. Onko journalistisin periaattein toimivalla mediatalolla suurempi vastuu sivustonsa sisällöstä, kuin harrastepohjalla pyörivällä sivustolla?
Tässähän on ennen kaikkea kyse siitä, miten vastuu jaetaan suhteessa kirjoittajan ja ylläpitäjien välillä.
Kari Haakana näyttää keskustelleen aiheesta sähköpostitse valtionsyyttäjä Mika Illmanin kanssa, joka taisi tulla asian kanssa esiin aika voimakkain mielipitein vähän Teron postauksen jälkeen.
http://www.karihaakana.net/arkistot/2007/05/illman_taesmentaeae.html
Mielenkiintoinen tuo kohta 3 - millä keinoin esimerkiksi irc- tai pikaviestinkeskusteluja voidaan moderoida? Ja miksi pitäisi? Nämähän eivät ole millään opilla verrannollisia verkkokeskusteluiden kanssa, vaan enemmänkin “pöytäkeskustelua”. Toki jos joku logittaa ja julkaisee ne, niin ko logia tarkastellaan omana julkaisunaan.
Mutta muutoin noiden valvonnan voisi rinnastaa lähinnä puhelinkeskustelujen moderointiin. Pitäkääs varanne, ehkäpä jatkossa moderaattori valvoo sinunkin puheluasi
En missään tapauksessa kannata sensuuria! Olen sitä mieltä, että suuremmat internetpalvelun tarjoajat ovat suorastaan naurettavan luulotautisia foorumiensa ja chatiensä säännöissä. Tämä ei missään tapauksessa saa olla linja. Kuten eräs ex-kollegani vuosien kokemuksen syvällä rintaäänellä totesi: ei demokratia paras tapa hallita, valistunut diktatuuri olisi paljon parempi.
Näin toimittamisessakin: miten saada valistuneita toimittajia nettipalveluihin?
Toisaalta luin ensimmäistä kertaa Julkisen sanan neuvoston (JSN) sivuja vähän aikaa sitten. Katselin erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä käydyn keskustelun ratkaisuja ja olin todella pöyristynyt siitä miten löperöä linjaa JSN on asiassa vetänyt. Tämä lienee se toinen ääripää, mutta mitä muutakaan voi odottaa rahan edustajien itsesensuuriin perustuvalta järjestelmältä. JSN on toistaiseksi ollut haluton ja pelokas ottamaan kantaa nettimediaan, mutta nyt taisi tulla pakko eteen kun tekivät julkilausuman - josta kyllä näkee heti, että printtimedian ammattilaiset yrittävät taivuttaa nettimedian painokoneen teloihin…
Hyviä esimerkkejä huonosta keskustelupalstasta löytyy kuitenkin läheltä: Mullikan keskustelupalsta on juuri sitä mitä voi keltaiseen lehdistöön linjautuvalta sanomalehdeltä odottaa: säännöt ovat muodolliset ja keskustelun taso heikompi kuin kuumalla linjalla. Omituisinta on, että tämä on saatu aikaan ennakkosensuroidussa/toimitetussa keskustelussa! Yksi parhaiten hoidettuja foorumeita joita olen nähnyt on ollut akvaristien Aqua-Web. Sadoista tuhansista viesteistä huolimatta linja on todella tiukka ja siksi toimii. Keskustelupalstojen rajaton “palstatila” laskee julkaisukynnystä melkoisesti silloinkin kun keskustelua valvotaan. Pitäisi vain ymmärtää, että keskustelun pitäminen asiallisena on kovaa ja kiitoksetonta työtä, jota on pakko tehdä.