Jaa blogi vai?
En minä tiedä mikä se on. En ole ikinä sellaista kirjoittanut. Julkaisija on kuitenkin antanut hienovaraisesti ymmärtää, että blogieni asiasanoihin olisi usein hyvä kuulua ’opiskelijat’. Minä ajattelin kirjoitella arjesta. Olen siis suomalaisittain keskisuuren opiskelijakollektiivin ylin hallinnoitsija. Se tarkoittaa ylioppilaskunnan pääsihteeri, alle kymmenen päämies ja ajoittain jokapaikan höylä. Erityisesti näin syksyllä.
Ja millainen on ylioppilaskunnan syksy? Kiireinen. Avainsana on opiskelijat. Luvalla sanoen niitä tunkee joka raosta. Kyllä, he ovat palkanmaksajiani, olen työllistetty heitä palvelemaan ja he määrittelevät mitä teen. Silti tähän aikaan vuodesta tulee välillä mieleen rumia ilmaisuja opiskelijan, rivijäsenen kyvyistä. Toisinaan ihmettelee miten pienillä lahjoilla ja lukutaidolla sitä yliopisto-opiskelijaksi pääseekään… Ja seuraavaksi nolottaa kun joku heistä saa minut kiinni alentuvuudesta ja osoittaa ymmärtävänsä jäykkien toimintamalliemme typeryyttä paremmin kuin minä parhaina päivinäni. Täydestä höyrystä asiakaspalvelutiskille parkkeeraava pahantuulinen matroona koettelee hermoja ja sitten komea nuori säihkysilmäinen kundi pelastaa päivän pikku flirtillä.
Todellakin: teen siis asiakaspalveluakin, vaikka epäilemättä se ei ydintehtäviäni olekaan. Teen sitä koska osaan ja koska jonkun täytyy. Edes supertehokas ja kokenut järjestösihteerimme Paristo ei selviä yksin elo-syyskuun yli viidestätuhannesta asiakaskontaktista. Siinä sivussa sitten ohjaan työntekijöitä työssään, hyväksyn laskuja, teen esityslistoja ja murehdin, mistä saadaan uusi päätoimittaja kun se edellinen päätti lähteä. Ja ne esipainetut kirjekuoret on vieläkin loppu, eikä niitä ole vieläkään tilattu lisää kun ei ole ehditty. Ei, en tiedä, millaista ohjelmaa vuosijuhlien jatkoille on ajateltu, kysy vapaa-ajansihteeriltä tai puheenjohtajalta. Blink, blink – nyt en ymmärtänyt, selitätkö uudelleen…?
Ai politiikka ja edunvalvonta? No kyllähän niitäkin jossain välissä tehdään. Mitä pitemmälle syksy etenee, sitä enemmän. Alkusoitot eduskuntavaaleista ja tulevista ylioppilasliikkeen sisäisistä henkilövalinnoista on kuultu ja jotain tarttis tehrä. Jossakin siinä sivussa muistan kokea hetken pyhää vihaa älyttömiä ministereitämme ja sitä kaupunkisuunnistusta häirinnyttä kaupungin pikkuvirkamiestä kohtaan…
Tällainenko se blogi on?
Teron ensimmäisen ja ansiokkaan blogimerkinnän myötä onkin hyvä julkistaa K-blogi avoimeksi yleisölle
Yliopisto-opiskelijana pitää olla vaan kiitollinen siitä, että on näitä Teroja ja Paristoja, jotka jaksaa hoitaa meidän asioita vuodesta toiseen. Mistä sää Tero saat kaiken energian tähän hommaan? Mulla palaisi käämi varmasti aika nopeasti….
Hyvää alkanutta lukuvotta koko kyyn jengille